Blogimme, niin koirien kuin kissojenkin, ja kotisivumme on yhdistetty ja kuulumisemme löytyvät tulevaisuudessa osoiteesta http://mykiwit.wordpress.com/  

Rinja pyörähti tänään Akuutissa Kaisan tarkastaessa sen silmät terveiksi ja puhtaiksi.

Meillä on pentusuunnitelmia ♥ Mutta siitäpä tässä myöhemmin lisää. :)

väsynyt pikkumusta, mielenkiintoinen ja vähän rankkakin päivä takana ♥

Viikonloppu vierähti mukavissa merkeissä Pellossa. Lappalaiskoirat ry:n keväterkkari oli sunnuntaina ja lauantaina tokokoetta ja jalostustarkastusta. Huoneet varattiin jo viime syksynä ja siitä alkoi tuon vkl:n odotus. :) 

HOTELLISSA

lappalaistyttöjä tiiraillen...

Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna, ja ihan ihmisten aikaan - 07.30. Matka taittui raittoisasti ja mukavissa tunnelmissa, niin vänkärin kanssa kuulumisia vaihdellen että puhelimessa puhuen. Saimme mukavaa matkaseuraa noin puoleen matkaan saakka, kun Eräs tuttu rekka matkasi liki Tornioon asti meidän edellä ja tottahan sitä piti "lälläriin" lätistä kunnes tiemme erkanivat ja isompi ajokki kuljettajineen matkasi työnääreen (vaikka eiköhän tuo jo töissä ollut;) ja me jatkoimme maisemareittejä pitkin Pelloon. Pellossa perillä olimme jo aamupäivästä, ja keli suosi meitä. Aurinko paistoi täydeltä terältä, eikä pakkastakaan juuri paria astetta enempäänsä ollut. Vähän ennen Pelloa saimme harmaan lumiverhon vastaan, mutta sekin väistyi auringon tieltä melko pian.

Olin ilmoittanut Voiton lauantain jalostustarkastukseen, ja ilmoittamisen jälkeenkin vielä pitkän pohdinnan jälkeen päätimme kuitenkin tarkkiin osallistua. Jälkiviisaana vielä hyvä sanoa, että oiskohan kannattanut kuitenkin vielä odottaa. Mutta noh, tehty mikä tehty. Jalostustarkastuksen suoritti Saara Sampakoski ja Suvi Anttila. Tarkkilausuntoa lisäilen myöhemmin.

Lauantai-illan lenksulla, siellä oli vielä täys talvi :D

Sunnuntaiaamu valkeni vajaan parinkymmenen asteen kirpakkaassa pakkaskelissä, joka ehti lauhtua näyttelyn loppuun mennessä jo plussan puolelle.

Erikoisnäyttelyn tuomarina lapinporokoirilla oli Marja Talvitie. Avoimenluokan uroksia nähtiin kehässä seitsemän. Voittoa moitittiin isoksi, koon ylärajoilla keikkuvaksi, mutta mittakeppipä näytti kuitenkin 50cm ja uroksien ihannehan on 51cm. Väri ja turkki sai kehuja, turkinlaatu sai jo edellisen päivän tarkastuksessa kehut - päivän paras turkinlaatu - Sampakosken Saaran sanoja lainatakseni. Väri on Voitolla nostalginen! Erinomainen Menesjärven punainen väri! Edellisen päivän tarkissa väriksi saatiin musta vaalein merkein, kun musta ja ruskea ei voi olla samassa koirassa. Se ei voi olla geneettisesti oikein, nih. Mutta mutta Voittopa ei ole puhtaan musta, se on karhunmusta elikkä aivan tumman tumman ruskea ja se näkyy varsinkin kirkkaassa auringonvalossa ja varsinkin, kun koira on karvanlähdöllään ja ei_niin_hyvässä_ja_näyttävässä_turkissa. Liike ja liikunta ei ollut ollenkaan sitä tyypillistä Voittoa. Liekköhän liukkaat kelit saaneet jumeja aikaan, no ne mennään hierojalle aukomaan. Lisäksi Voitto näytti ihan uutta "kukkoiluaan", luulenpa että kotona oleva juoksua tekevä narttu oli osasyynä tähän, ja jonka vuoksi piti kulkia vähän kuin kukkona tunkiolla jäykistellen ja vähän pörhistellen (enkä tarkoita, että se olisi reuhannut, räkyttänyt, vouhkannut tms.), se ei siis ollut ollenkaan oma rento itsensä. Tulokseksi saatiin siis AVO EH2 ja siihen olemma ihan tyytyväisiä, en minäkään olisi sille tällä kertaa parempaa antanut. Mutta päivä ei ollut ollenkaan paskempi ;) Pinjan kasvattajaryhmä (kennel Suukkosuun) oli 1kp ROP-kasvattaja sekä BIS2-kasvattaja. Urosten serti tuli myös "omaan leiriin", sen sai Pinjan kasvatti nuori junnu-uros Suukkosuun Tulesta Temmattu alis Rokka, joka oli myös PU3. Rokan siskolikka Klaara, Suukkosuun Tulen Tarina nappasi vara-sertin voittaen luokkansa. Valioluokan voitti Noita, Suukkosuun Shamaani ollen myös VSP.

odottelua kehän laidalla

Voiton epäedustava kehäpönötys

VSP Noita

Pinjan erittäin kaunis junnunarttu Pusu, Suukkosuun Tulisuudelma ERI2 SA

vähän on kehno kuva, mutta tässä komea poropojan alku Rokka

Suukkosuun kasvattajaryhmä: Rokka, Noita, Riepu, Pusu

BIS-kehässä

ONNEA ja KIITOS! Nää kuittais tältä erää. :)

Voitto tänään miehen ikään - 2 vuotta ♥

Teiltä tuntemattomilta ;) tämän päivän kuvat puhelimesta.

 ♥

kehnoakin kehnompi kännykuva, mut menköön...

 ONNEA!! ♥

Unton rodun kotimaassaan vaikuttava pohjoisen peikko tyttö Mint, virallisemmin siis JV-11 Big-Wood´s North Troll Girl For Liebehund, debytoi viikonloppuna maailman suurimmassa koiranäyttelyssä Cruftsissa. Hienosti pikkutyttö vetikin, voittaen narttupennut! Well done and congratulations Jo & Mint!!  : ) Onskut myös kasvattajalle! : )
Kaikkiaan luokassa oli 4 narttua. Paljon "valmiimpi" urospentu oli kuitenkin voittanut ja ollut ROP-pentu. Tuomarina Kim Vigso-Nielsen.

kuvat: Robert Dahlström

kuva: Johanna Flinck

Kaunis Mint ♥ ♥ ja iso Kiitos kuvista!

Kevät keikkuen tulevi, maaliskuulla jo mennään! Ilmat ovat aika ajoin hellineet meitä aurinkoisin kevät ilmoin, ihanaa! Koirapoikain kans liikussa, kuvasia reissun päältä, tältä viikonlopulta. Kuvien laatu ei taas päätä huimaa, mutta näillä nyt mennään.

Sanomme jälleen: Heipat seuraavaan kertaan! Parhaat ystävykset ♥ kuin Kengu ja Nasu, näin niin kuin tyylistä päätellen. Luonteeltain kuin Tigru "ylienerginen tiikeri, jonka lempipuuhaa on pomppiminen, usein muiden eläinten päälle"  ja Ruu "peloton ja touhukas poikanen, joka usein innostuu asioista liikaakin".   

Kuten kuvasta saattaa nähdä, Unto vietti synttäreitä uikkarit päällä tämmöisillä pakkasilla. 
Näin se vaan aika kuluu, että nämäkin BW Kiwi I-pennut ovat jo veteraani-iän rajoilla.
Meillä herkuteltiin broilerin sydämillä ja possun korvilla :)

♥ ONNEA Unto, Igor, Emppu ja Mandy ♥

Kuluneella viikolla on sitten urakalla asioitu eläinlääkärissä. Maanantaina aamusta kävi Zola antamassa pari putkea verta ja katsottiin vähän kaikenlaisia arvoja ja etenkin munuais- ja maksa-arvoja. Tuloksia kuultiin tiistaina, jotka kuulostivat erittäinkin hyviltä. Syksyllä pahan munuaisten vajaatoiminta diagnoosin saaneena arvot näyttivät yli kolmin kertaista viitearvoihin nähden. Nyt neljä kuukautta myöhemmin tulokset olivat kuin millä tahansa terveellä koiralla, kaikki arvot olivat parantuneen vähintäänkin huimasti! Lääkärikin sanoi, että kuinka hämmästyttävää, ettei voinut kuvitellakaan noin nopeaa paranemista (tai paranemista ollenkaan, kun huomioi ne syksylliset tulokset) että ei ole kyllä mitään hätää tällä hetkellä. :)

Maanantaina jatkettiin vielä Zolan ja Voten kanssa aamupäivästä matkaa Ouluun. Akuutissa Wickströmin Kaisa kurkki molempien koirien silmiin sekä lisäksi tutki Voden polvet. Zolalla oli pannus-kontrolli, hyvältä näyttivät Zorpasen simmut. Noin vuoden päästä uusi kontrolli, jos ei ennen sitä mitään ilmaannu, toivotaan ettei. Voteliuksen silmiin ja polviin tehtiin virallinen tarkki, tuloksin silmät puhtaat ja polvet 0/0. :)

Tiistaipäivä selvittiinkin ilman eläinlääkärireissuja, mutta heti keskiviikkoiltana se muuttui. Töistä palatessa oli vastassa takajalaton koira. Rita ei päässyt takajaloilleen ollenkaan ilman apuja, ja senkin jälkeen oli takaosaan varaaminen niin ja näin, lanne köyryssä ja askeleet olivat lyhyitä. Ulkona käytiin hihnassa, kaulaliina tukemassa mahan alla, sisälle ja ulos nostettiin. Ensimmäinen asia mikä tajuntaani iski oli, että no niin sama homma kuin tasan vuosi sitten Onnilla. Sillä on mennyt selkä. Ei muuta kuin soittoa luottolääkärillemme. Puolen tunnin päästä kipulääkkeitä hakemaan. Heti tunnin päästä koira oli jo parempana. Hyvillä mielin, tai niin hyvillä mielin kuin tuossa tilanteessa pystyi, nukkumaan. Jossain vaiheessa oltiin kasvattajan kanssa puhelimessa ja käytiin läpi oireita ja kaikki mahdollinen. Loppu viimein tultiin tulokseen ettei kyse ole selästä, täytyy olla jokin sisäelin juttu. Ei selkäoireinen noin nopeasti tuohon kuntoon parane kuin Rita parani. Yö meni hyvin. Koitti torstaiaamu, soitin lääkärillemme että monelta voin Ritan virtsanäytteen kiikuttaa paikalle. Kolmen vartin päästä ja asia selvä. Aamupissalle siis purkin kanssa. Keltaisesta nesteestä purkki puolillaan sovittuun aikaan sovittuun paikkaan. Siinä vielä loppuillan ja yön kuulumisia vaihdettiin ja sovittiin seuraavasta aamusta jolloin saadaan kuulla tulokset. Pääsin kotia ja puolentoista tunnin päästä uudelleen soittoa lääkäriin ja vastaajaan viestiä, etttä ei nyt ole ihan kaikki ok. Koiran maha on ihan turvonnut ja pingoittunut, pieree ja haisee, on alakuloinen, oikein mikään tarjottavakaan ei kelpaa, on kipeän oloinen. Pakko tulla vielä näyttämään koiraa. Tässä vaiheessa kello alkoi jo näyttämään niin paljoa, että työtkin kutsuu. Ei muuta kuin koira mukaan ja tavarat autoon. Oisinko tunteroisen ehtinyt olla töissä, kun elli soitti. Sovittiin että myymälän sulkemisen jälkeen klinikalle, ellei aikasemmin tule mitään äkillistä. Niinpä kuuden jälkeen lähdimme kurvailemaan kohti klinikkaa. Siellä koiraa tutkittiin pöydällä ja lattialla, liikuteltiin ees ja taas, kopeloitiin ja venyteltiin. Rita oli päivän aikana alkanut ontumaan ihmellisesti vuoroin mitäkin jalkaa, ei siis ollut täysin selvää mikä paikka jumittaa ja mikä jalka ontuu. Niin ja koirahan oli kuitenkin toipunut jo siihen pisteeseen, että jalat kantoi ja ylöskin päästiin ilman apuja. Klinikalla mitattiin kuume ja lämpöähän sillä oli. Tyhjennettiin anaalirauhaset ja otatin pari putkea verta, halusin laajan veren kuvan. Kopeloitaessa ja venytellessä koira ei inahtanutkaan, mitään kohtaa elimistössään ei aristanut. Villejä veikkauksia vaan nakkelin ontumiselle. Kipulääkepiikkiä pistettiin, olihan se selvästi kuitenkin kipeä ja ab-kuurin sai, kun kuumetta mittari näytti. Ei muuta kuin kotia odotteleen taas seuraavaa päivää ja virtsa- ja verikoetuloksia. Perjantaiaamuna kuulinkin, että pissanäytteessä selvä bakteerikasvu eli kustulehdus. Kaikki veriarvot ok, hieno homma. :)

Perjantaina töihin mennessä Rita mukanani, sanoi työkaverikin, että sieltähän tullaan aivan eri meiningillä kuin mitä illalla lähdettiin. Niinpä, ei ollut eilisestä kipiästä koirasta tietoakaan. Torstain jälkeen ei ole koira sen koommin ontunut kuin ollut kipiäkään. Nyt saattaa moni ihmetellä, että kuinka ei ole muka aiemmin kustulehduksen oireita huomannut. No kun ei tuo koira ole oireillut oikein mitenkään. Meillä ei olla aikasemmin em. tulehduksia liiemmin sairasteltu, joskus vuosia sitten on ollut yksi. Oireina silloin oli melkein jatkuva pikku pissojen tekemisen tarve, nyt ei mitään aiempaa varoitusta ennen noin kipeäksi menemistä. Nyt on onneksi lääkkeet ja koira jälleen oma terve itsensä. Kyllähän se säikäytti pahemman kerran. Itku oli kurkussa jo useammin kuin kerran ja ajatus tuon koiran jo pois menemisestä, mutta se ajatus tuntui kuitenkin jotenkin niin kaukaiselta. Työkaveri se sanoikin, että mä lellin sitä ihan kuin kuolevaa koiraa, kun Rita shoppaili ;) torstain ja perjantain aikana itselleen uuden Hurtta-talvimanttelin, villapaidan, uuden nahkahihnan (pinkin), uuden keraamisen pienen sievän niin nätin juomakupin (vaaleanpunaruskean), Ritalle pinkkiä, vaaleanpunaista ja ois se varmasti halunnut itelle sellasen vaaleanpunaisen ”uniapinan”vrt. vähän kuin vauvan unilelu, (lähde). Ehkä se saa sen apinansa sitten huomenna. ;) Liki kymmenen vuotta on aika pitkä taival yhteistä elämää, niihin aikoihin mahtuu yhteisiä kokemuksia laaja skaala kaikenlaista. Rita, koira joka on ollut aika monessa elämänvaiheessa mukana. Koira jonka ei alunperin pitänyt edes tulla mulle ollenkaan, mutta elämä päätti toisin. Se on semmonen mamman rakas räkyttäjä, lellarimuori, nuorekas sellainen. ;)