Käytiin viikonloppuna mutka Tampereella näytelmöimässä Unton ja Rinjan kanssa. Tuomarina meillä oli Ray Greer, Uusi-Seelanti. Cardeja oli ilmottu kaiken kaikkiaan 47.
Ensimmäisenä kehään ravasi Unto (valiourokset), ja ansaiten hienosti vaaleanpunaisen nauhan. Jotain häikkää sattui sitten kilpailuluokassa. Ilmeisesti se on joillekin niin tärkeää sen vaaleanpunaisen nauhan lisäksi myös se häntäpään luokkasijoituskin, että ihan ohi täytyy kiilata ja siinä tuomarin nenän edessä...
No, meille riitti ERI-arvosana (huolimatta siitä oliko ERI4 vai pelkkä ERI) ja hieno arvostelu!

Poikaluokkien jälkeen oli Rinjan vuoro kaasutella junnunartuissa. Hienosti ensimmäisestä virallisesta näyttelystään EH. Voinen myöntää, että pikkutyttö tuotiin kuin suoraan mettästä kehään. Mitään kehäjuttuja, saatika näyttelytaluttimessa kulkemista ei oo harjoiteltu. Pöytäosuus meni ihan höpsis. Ei oo kiva seisottaa koiraa heppasella keikkuvalla pienellä pöydän räpsyllä. Se oli oikeesti aika järkytys, jos koira kerran erehty jännittään itseään siinä, niin johan alkoi tutista koko pöytä, eikä auttanut omakaan pöydän tukeminen. No mutta kehässä käytiin ja punainen nauha tienattiin. Mitään sen suurempaa ei kyllä ollut odotettavissakaan (ennemmin sen sinisen oisin tuolle uskonut) siinä seurassa... Rinja oli kyllä ihan vauva siinä porukassa, mutta niin kyllä vielä kuuluukin juuri 9kk:tta täyttäneen koiran ollakin.

Reissuun lähdettiin la-aamuyöllä klo. 00.30, takaisin kotona oltiin su-aamuyöllä klo. 02.00 - nukkumaan pääsin 02.40 (pienen vähän venyneen puhelun jälkeen..). Mutta kyllä se uni maittoikin 42 tunnin valvomisen jälkeen, ennen sunnuntaipäivää sitä oli viimeksi herännyt pe-aamuna.
Reissu oli enemmän kuin mukava! Ehkä HULVATON ois se paremmin kuvaava sana!
KIITOS siitä AnneS, AnneH, Heini, Jossu, Julia, Miuku ja Sanna!
AnneS:lle pikkasen extrakiitoksia...

*****

Eilen sitten käytiin Unton kanssa tokottelemassa Limingan Shellin pihamaalla. Liikkeestä seisomista ja paikallaoloa siinä odottelun aikana treenailtiin. Liikkeestä seisominen onnistuu sen verran varmasti, että tää ohjaaja sais jättää muita tehosteita vähemmälle ja luottaa siihen, että kyllä se koira siihen pysähtyy. Paikallaoloon alkaa tulla malttia ja "pitkää pinnaa", eli onnistui oikein hyvin. Ei pahemmin vieressä kulkevat niin pienet kuin suuretkaan autot sekä ihmiset häirinneet, mitä nyt vähän piti nokkaa yläilmoihin nostella, kun tutun ihmisen haju nenukkiin leijaili.
Erittäin kivat fiilikset jäi!

Näihin fiiliksiin onkin hyvä lopetella tällä erää!