Mennään ajassa vuorokausi taakse päin. Elettiin tapahtumia joita en tahdo paljon muistella. Tuntui todella, että sinä yönä meillä ei nukuta. Kello löi jo reippaasti yli puolta yötä, väsy painoi, tiedossa aikasta herätystä luvattuani ookaajaksi tien päälle. : D

Joka tapauksessa myöhään eilen illalla alkoi yksi koirista oksentaan, ja voi lysti sitä oksennusta tulikin! Ensimmäiset 2 suurta oksuläjää löytyi sohvalta, seuraavat 2 koirien omasta punkasta. Nämä neljä oksua sisältivätkin sentään jotain, eli lähinnä päivän aikana syötyä ruokaa ja silkkaa p*skaa tais joukossa olla - se lemu oli jotain aivan kamalaa! Nämä kun sai siivottua, seuraavat oksulammikot löytyi eteisestä, keittiöstä ja olkkarista tällä kertaa kaikki lattialta. Kaiken kaikkiaan koira tais oksua 11-12 läjää/lammikkoa. Siinä vaiheessa, kun oksennus alkoi muuttua pelkäksi kirkas/keltanesteeksi (sappia, vettä ja limaa) koira alkoi käydä hermostuneeksi, kipeäksi. Siinä vaiheessa alkoi akkaakin jo hermostuttaan ja paniikkia iskeä, ja vielä kun tuota oksentelua alkoi olla jo toista tuntia takana. Ensimmäisenä säikähdin, oletin ja luulin, että on nielaissut kissan lelun. Koiran hengitys alkoi välillä olla jo aika väkinäistä ja katkonaista. Olo tuskainen. Siinä tuli konsultoitua muuan ystävän kanssa puhelimessa että netissä, tunnusteltua koiran kurkkua, kerratessa tuntien tapahtumia. Yhden aikaan soitto päivystävälle, ja hällä omat epäilynsä/diagnoosinsa - oli kennelyskää, mahalaukunkiertymää jne. Ohjeiksi/neuvoksi/hoidoksi seurailla tilannetta ja mittailla kuumetta, olon mentyä huonommaksi/heikommaksi välittömästi uutta soittoa sitten. Kuumetta ei. Koira rauhoittui pikku hiljaa, ja se tuli ainakin huomattua että tuo koira panikoi kun omistajakin panikoi. Puolisen tuntia soitosta eli elettiin yöllä noin kello puolta kahta, koira oli jo hyvästi rauhoittunut, hengitys alkoi selkeytyä, oksennukset olivat loppuneet, alkoi vesi maittaan. Nyt uskalsin huokaista itsekin vähän jo helpotuksesta, että ehkä tämä tästä vielä ja kai me nukkuakin jokunen tunti ennätetään ennen kellojen soittoa.

Yö meni rauhallisesti, tunnin parin pätkissä herätessä ja katsastellessa koiran tilannetta. Nukkui, kaikki nukkui rauhallisesti ja hyvillä unilahjoilla paitsi mie. Kellot soi, aamukin koitti. Heti tikkana ylös ja katsastaan lattiat mitä löytyy - ei mitään! Jippii!!! Koiralle ruokaa pieni annos eteen, tilanteen seurausta. Ei oksuja, ei pahan oloista, huonovointista koiraa. Vaan häntä heilui, katse kertoi mitä sie akka tuijotat, tarvis päästä aamukuselle. Murina ja haukku onnistuu (en muistakkaan millon viimeksi oisin niin riemmuinnut koiran sisällä haukkumisesta!), kovasti leikityttää, hengitys kulkee normaalisti jne. Eli voinen huokaista nyt kai täysin helpoituksesta. Siis kun ulkonakin käytiin, eikä mitään ongelmia ilmennyt sielläkään eikä sisälle tullessa. Päätin uskaltaa lähtä liikenteeseen, soittoa porukoille (joista toinen sairaslomalla) ja pikaista asiaan perehdyttämistä yön tapahtumista, ja ohjeistusta/pyyntöä käydä päivän aikaan katsastaan miten täällä pärjäillään.

Kotia tullessa vastassa oli iloinen, reipas ja täysin oma itsensä "toipilas". Koko päivän ja illan koira on ollut täysin normaali. Olen vakaasti sitä mieltä, että koira on käynyt kissan p*skalaatikolla vierailulla, ja siinä vetänyt myös henkeensä/kurkkuunsa hiekkaa. Ah noita niin ihania valkoisia helmiä, koska koira ei ole muuten oireillut yhtään, ei ollenkaan.

Eli loppu hyvin - kaikki hyvin. Koira voi mainiosti, ja reissu tuli tehtyä ja ja ja Cool .... Joten näihin fiiliksiin onkin hyvä lopettaa.