Ulkomaanmatkalta kotiuduttu.  Lauantaiaamun valjetessa starttasimme Unton kanssa kohti Parhalahtea. Apin luona taas tavaroita ja koiraa toiseen autoon. Reissumme saattoi alkaa... Päämääränä oli Vaasa, ja KV näyttely. Heti alkumatkasta hoksi, että railakas (oisko oikee sana kuvaamaan) päivä tulossa. Siinä sitä tuli sitten muutaman hassun kilometrin jälkeen jo tehtyä päätöksiä kyllä niin hetken mielijohteesta, ettei tosikaan!
Matkan taittuessa, ja maisemien vaihtuessa olo oli ihan ko ulukomailla! Ei sitä kauas tarvi näemmä ajella. Ulkolämpömittari alkoi hipomaan liki 20 asteen lämpölukemia, että ihan T-paitakeli! Ja ne talot, oijoijoi! Tahtoo! Paluumatkalla viimeistään tultiin siihen tulokseen, että ulukomailla sitä ollaan... Sen verran kansainvälistä oli tarjonta huoltsikalla.

Mutta siis itse näyttelyyn... Cardeja oli ilmottu 13, tuomarina Wera Hübenthal Norjasta. Unto sai erinomaisen arvostelun, ja poika esiintyi kauniisti. Näin siitä sanottiin:

"Erinomainen tyyppi ja koko, erinomainen pää. Hyvin asettuneet korvat, erinomainen kaula, ylälinja voisi olla vahvempi. Hyvin kulmautunut. Esiintyy hyvin. Erinomainen karva ja luonne."
VAL ERI4 PU4

Ja pakko vielä todeta, että on se vaan tuo Botniahalli yks parhaimpia hallinäyttelypaikkoja!

Koirat olivat hieroneet selvästi jonkun diilin keskenään... Jos sitä kerta samalla kyytsällä ollaan, niin jos ei yks voita niin ei voita sit kukaan muukaan kyytiläisistä. Mutta jos joku voittaa niin silloin voittaa toinenkin... Sitähän ei turhia kaiffareita sitten näyttelypaikalla seisoteta ja odotuteta. ; D U-mies oli siis reissussa bortsutyttöjen Cinin ja Gian kanssa.
Cini oli hienosti NUO ERI1 PN2 SERT CACIB
Gia AVO ERI1 PN3 VARA-SERT VARA-CACIB
ONNITTELUT vielä Anne ja tytöt! Tulokset eivät tosiaan tulleet tyhjästä, ja oli ilo esittää Giaa!

KIITOKSET kaikille mukavasta ja rennosta näyttelypäivästä! Matkaseuralle vähän extra-kiitosta... Maha ja kyljet aivan kipiänä siitä nauramisesta (jälleen)!

*****

Kotia saavuttua ei enää sitten naurattanutkaan yhtään. Sain tiedon, että Rinja oli tuhonnut ja syönyt vasta aukaistun, pari palaa otetun säästökokoa olevan Jenkki purukumipussin. Onneksi oli koira oksentanut, ja ihan reilulla kädellä. Eipä siinä muuta kuin alkaa ujuttaan koiraan sokeria, hunajaahan ei tietenkään silloin kaapista löydy kun sitä oikeasti tarvis! Koiran kunto ei onneksi päässyt huonoksi, ja se siitä toipui. Myöhään yöllä jo oli ihan normaali oma itsensä. Eikä aamullakaan mitään "jälkeä" eilisestä. Säikähdyksellä siis selvittiin - onneksi!