4.-5.7.09

Unto läks aikasin la-aamuna matkaan. Itseni estyttyä lähtemään reissuun mukaan, kuskasin Unton lähihuoltsikalle josta se läks Jossun, Miukun, Heinin ja Saanan kyytiin. Vähän oli harmistus laittaa jannu yksin reissuun, kun oli tätä kuitenkin jo melko kauan suunniteltu ja kovasti odotettu, mutta elämä ei aina mene suunnitelmien ja kässäreiden mukaan. Ja onhan se on hyväkin niin.

Lauantaina oli siis corgien erkkari Haaparannassa, ja tuomarina Julia Swan. Päivä meni itellä kuitenki yllättävän reippaasti, ilman että odotti koko ajan vaan puhelin kourassa tuloksia. Tuli ne sieltä, ja seuraavanlainen litania tulikin: AVO 1/2 CK PU5 – Hyvä U, hiano miäs!

Sunnuntaina oli vuorossa KV näytski Piteåssa, ja siellä tuomaroi Tuula-Maija Tammelin. Tämä päivä olikin sitten jo itellä vähän enempi ”tuskaa”, sillä tiesi illalla (tai siis yöllä) saavansa jantterin kotiin! Ja kyllähän se kello kulkikin sitten niin h i t a a s t i... Mutta jossain vaiheessa puhelin piippasi viestin, tuoden seuraavanlaista tietoa: Unto AVO 1/1 CK PU4 SERT VACA → SE MVA!!! Ei voi olla totta! Meijän pikku-U:sta tuli kuin tulikin tuolla reissulla naapurimaan valio! Lisäksi se viesti kerto, että Pirkko (BW Fool Illusion) oli voittanut nartut ja vielä ollen ROP, tuoden tietenkin Sertit ja Cacibit ja näillen ollen myöskin valioitunut.

Salaisista haaveista tuli kuin tulikin totta, Unto valioitui tuolla reissulla. Ennen ilmoja vielä emmin ja sanoin, että eikait meidän tuonne kannata lähtä. Tulee paljon hyviä koiria, ja ei Unto tule valioitumaan tuolla reissulla. Pointtina tässä oli, että euroille ois ollut sillä hetkellä kovastikin menoja. Eikä eniten ne itse ilmomaksut siinä painaneet, vaan vasta-ainetestit ja itse matka – ei ole tänä päivänä reissaaminen halpaa. Lisäksi kun koirasta oli karva irti, eikä niinkään parhaassa esilletuomis kunnossa. Joten oma usko tuohon oli aika heikko, vaikka kyllä Jussi siitä mulle vielä sano Unton kyytiä odotellessa la-aamuna, että kyllä se valiona takas tulee. Kannattais ehkä välillä enemmän uskoa toistakin. Mutta yllätys oli enemmän kuin positiivinen.

Mutta voi että se ilta olikin sitten piiitkä. Siinä sitä ehti vilasta kelloa kerran jos toisenkin. Tuli tehtyä yhtä jos toista, ja muka aikaa kuluttaa. Tuli ajeltua muutama satakilsaa ja testittyä MB 320E CDI A-03 :sen kyydit – ja voi NAM – MIKÄ herkku!! Ne kyydit sai mamman oma voittajapoikakin maistella, sitähän ei millä vaan tuollasilta reissuilta kotia kuskatakaan.

Huoltsikalla Voittajaa hakemassa...

 

Kovasti vielä JÄTTISUURET KIITOKSET Teille kaikille jotka tämän reissun mahdollistitte meidän osalta! Erityiskiitoksia vielä händlereille, jotka siellä kehässä ovat Unton remmin päässä juosseet, ainakin – Heli, Pinja ja Saana & Jossu!

 

Kuvia reissusta. Kuvat mitä ilmeisemmin AnneH, kai?

Tuoreet naapurimaan valiot Pirkko & Unto

 

Ps. Naputtelen Unton arvostelut vielä tähän, jahka ne lähettyvilleni saan ja eteeni sattuu.

U-mies kiittää, kuittaa ja kumartaa kaikkia onnitteluista!