Tiistai-iltana piiitkästä aikaa kipaistiin kentällä agiliidon parissa... Rinjalla vuoden tauko takana, ja Untolla... No vähän pitempi.

Untolle pistettiin alulle kujapujo, ja voi mahoton miten pikkumiehen pää tekikin töitä idean löytämiseksi. Toinen illan juttu oli irtoaminen. Tokossa vaadittava ja ihana kontakti, ei ehkä ole agissa se "ihana ja niin vaadittava" asia. Mutta kyllä se namilautasen ja avustuksen avulla siitä sivusta jo irtosi välillä hyvästikin. :) Valssikieputuksia tehtiin myös, parin aidan ja putken yhdistelmällä.

Rinjalla oli lystiä! Mini-Woo oli päässyt radalle! Isänsä tyttö.
Rinjalle ei irtoaminen tuottanut ongelmia. :D Aika vikkelä tapaus. Hyvin oli neitikoira kuulolla vuoden tauon jälkeen. Treeni koostui muutamasta (4) aidasta ja putkesta. Samaa otettiin kuin Untonkin kanssa.

Ensin mieleen palauttelua yhden aidan takaa, seuraavaksi kahden aidan takaa, vielä siihen lisättiin putki ja kyllä sitä vauhtia riitti! Toinen treeni muodostui aita - aita - putki - aita - aita yhdistelmästä, ja tasapainoilun nimissä molempiin suuntiin. Kolmas harkka oli putki - aita (valssi) - putki - aita (valssi) - putki jne. kieputuksia. Tähän on jo vähän pakko todeta ja myöntää, että hyvin ohjaajakin kieputukset muisti! :D Molemmilla koirilla meni hyvin nää hommat. Lopuksi Rinjalla vielä otettiin myös kujapujoa, eikä se mitään ongelmaa ensimmäisen sivujuoksun jälkeen tuottanut.

Itestä on kuin pakko todeta, että ei hyvänen aika ku oli kuolema tulla kentälle, Huh huh! On se vaan urheilua ja kuntoilua, ei sitä voi kiistää! :D Niin, että huomasi ettei pahemmin oo mitään vuoteen tehty. Nyt ehkä kannattais alkaa... ;)

 

Mietintämyssy päässä...

Se nyt on selvää - myönnetään - että Rinja saa palata lajin pariin. Untoa mietin... jatkammeko vain tokoharrastusta. Pelkään ehkä omaa osaamistani nyt, pelko persiissä että mä pilaan vielä U-miehen tokottelut ja sitä en tod. halua. Se on kuitenkin se meidän laji tällä hetkellä. Toisaalta ois tuo mukavaa vaihtelua ja kivaa virkistystä varmasti, mutta mutta...

Toinen asia...
Onnin paluu kentälle? Pitänee siis käydä moikkaamassa poikaa, ja katsastaa sen kunto ja kysellä miestä mukaan.

Tuleekohan tässä vielä kilpalisenssin hankinta eteen? No, en taho innostua vielä liikaa. Tällä hetkellä on rehellisyyden nimissä sanottava, että haluan vain omaksi ja tietenkin koirien iloksi vain vähän harrastella. Mitään kilpailuihin tähtäävää Tosi Treeniä en nyt kaipaa. Olen kai huono sietämään mitään (ylimääräistä) stressiä. Halutaan siis vain pitää kentällä hauskaa ja vähän nyt jotain kotona olemisen ja mettälenkkien vastapainoksi touhuilla. On myönnettävä, että silloin joskus eli viimeksi sitä paloi kuin loppuun tämän lajin kanssa. Itsestä sen on lähdettävä, että mitään iloa missään harrastuksissa on. Jos ei itseä kiinnosta, niin silloin on turha väkisinkään vääntään. Parempi vaihtaa vaikka lajia. Se ei ole enää kivaa koiralle, ei itelle, ei kenellekään. Mutta nyt taas ois pientä innostuksen liekkiä lajiin löytymässä jälleen. :)

 

Lopuksi vielä, kiitokset Jokirantaan Jossulle treeni-illasta!