Tänään meillä sitten oli Voiton kanssa kolmas tottistelukurssikerta. Tuo koira se jaksaa aina yllättää, ei se ehkä niin tyhmä olekaan mitä antaa (toisinaan) ymmärtää. ;) Se vaan, että näiden toisten kanssa kun voi tahkota vaikka parikin tuntia yhtäsoittoon, mutta ei vaan Votson kanssa. Se kyllästyy ja kontaktit herpaantuu huomattavasti nopiampaa, ei se kestä toistoja yhtä hyvin kuin sakut ja cardit. Tässä on itsellä pientä totuttelua, kun on tottunut melkein 20(!) vuotta touhuaan sakujen ja cardien kanssa, jotka jaksaa, jaksaa ja jaksaa - toistoja, toistoja ja toistoja. Mutta kun tuo nyt on tiedossa, niin tietääpä kentälläkin asian ennakoida ja pitää "välkkäreitä" tiuhempaan. Nopeaoppinen tuo on, sen se todisti jälleen tänään. Kouluttajat sanovatki, kun on niin huvittavaa seurata meitä kun tämä ohjaaja ei oikein jaksa aina uskoa tuohon koiraan, mutta sitten se vetäsee ässän hihasta ja sitten sitä vasta ihmettelläänkin. :D On se ihana!

Tähän mennessä me on opeteltu perusasentoa, sivulletuloa, paikalla olemista, seuraamista, seisomista, maahanmenoa ja kaukojen alkeita. Tänään harjoiteltiin naksun käyttöä, jatkettiin edellis kerralla jo alulle laitettuja maahanmenoa ja seisomisharjoituksia, ihan uutena asiana pistettiin kaukoja alulle (istu - maahan - istu).

Tämä ohjaaja on ollut kotiläksyjen kanssa vähän laiska ja täytyy myöntää, että viime viikolla me ei kurssin jälkeen treenitty kyllä kotona ollenkaan. Mutta eipä tuota jälkeen oltu jääty. ;) Tänään naksulla opetettiin Votsolle maahanmeno, ja se kävi kyllä äkkiä. Naksu, tuo ihmevekotin ja Voitto, tuo nopeaoppinen koira, ne hienosti yhteen sopii. ;) Tällä viikolla luvataan olla ahkerampia töiden jälkeen ja lukea laiskanläksymmekin, vaikkei niitä tullutkaan.