Perjantaina nappasin kaverin kyytiin kelpiensä kans, ja suunnattiin agitreenilöihin. Kaisa kentälle asti, ja meikä kentänlaidalle notkumaan ja kattomaan hienoja alokkaitten päätöstreenejä. Olihan he hienoja!! Heilläki oli omat loppuskapansa ja toimin ajanottajana – ja voe mahoton mihin aikaan ne siellä radalla kirmailivat! Näistä koirakoista kuullaan vielä, jos lajin parissa jatkavat (ja siltähän tuo kuulosti ;)

Noissa treeneissä ollessa, ja niitä seuranneena katsonut ja ihastunut shelttien menoon. Siis WaU! Kuulinpa suustani päästävän lausahduksen, että mitä enempi näitä on nyt katsonu ja seuraillut niin sitä enemmän alan rodusta tykkäämään. :o Vaarallista! Eikä yhtään jää shelttien varjoon kelpienkään meno!! Huippuhienoja koiria.

Viikko sitten viikonloppu (2.-3.10.) meni katsellessa agilityn MM-kisoja. Kyllä on koirakoitten tasot eri maissa melko eri tasoisia ja sanottava se on, että kyllä se Suomi vaan kuuluu lajin kärkimaihin. :) Hienoja ja mahtavia ratasuorituksia nähtiin. Väliin sai jännittää ihan tosisaan. Ja se joka sanoo, ettei agility ole urheilua niin ei tiedä lajista tuon taivaallista!

Näihin agilitytunnelmiin ja seuraavaan kertaan! :)