Kotimatkalla Tampereelta. Siellä oli pentunäyttely. Voitto 8kk. ROP ja RYP1! Paikalle oli ilmottautunut 4 lapinporokoiraa, tuomarin vaihdoksen myötä meidät arvosteli Pekka Kortekangas. Arvostelun lisään kun kotia päästään, ei jaksa kaivella tuolta tavaroiden seasta täyden sekaiselta takapenkiltä. :D
  Ja ONNITTELUT 9 vuotiaalle Onnille ja sisaruksille!
 

29.11.10

Varhain lauantaina aamuyöllä tasan kello 02 lähdimme Raahesta kohti Tamperetta. Onhan sitä hullumpiakin "tempauksia" tehty, kuin herätty ennen kuin on etes nukahdettu ja lähteä heittämään reilun 900km:n lenkkiä aamuyön kylmän kähmässä. ;) Takaisin kotona oltiin n. puoli yks sunnuntain vastaisena yönä. Vajaan vuorokauden mittainen keikka tuli heitettyä. =D Kiitos Kaisalle ja "Ismolle" matkaseurasta. Votso lähettää Danalle terkkuja, että seuraavaan kertaan.

Matkaseuraksi Votelle lähti muutaman päivän vanhempi mäykkytyttö Dana. Tuo ihastuttava puikkonokka! <3

Porokoiria oli ilmoittautunut 4 kpl. Uroksia 2 ( 1 pikkupennuissa ja V isoissa pennuissa) ja narttuja 2, molemmat pienissä pennuissa. Tuomarina meillä oli Pekka Kortekangas, joka otti sekä rodun että ryhmän. Rodussa ei jaettu kuin 2 kp:tä. Tämä toinen kp:n saanut oli nätti ja sievä parkki vaalea merkkinen narttu Karhukallion Fun Fanny, josta tuli VSP-pentu.

V:n arvostelu meni näin:
"Mattamusta keskiruskein merkein yönsilmät. Hyvä pää ja korvat. Hieman kapea kallo-osa. Mittasuhteiltaan oikea jäntevä runko. Hyvät raajat. Peitinkarva hieman lyhyttä. Takaraajat hieman uloskierteiset. Liikkuu vaivattomasti. Komea kaarinen häntä. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti."
PEK1 KP ROP-pentu RYP1-pentu

Riikalle vielä Kiitos kuvista!

Jäätiin miettimään, että mitähän tahtoi tarkoittaa "komea kaarinen häntä", kun Voittohan ei ainakaan häntäänsä kovin ylös/korkealle nosta. :D Takaraajat hieman uloskierteiset, tämä lause kuultiin aika usean koiran kohdalla. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti, tästä voisin olla mieltä, että pystyy se parempaankin jos haluaa mutta kiitämme kauniisti tästä kohteliaisuudesta. :)

BIS-kehässä nähtiin jo väsynyt jannu, eikä häntlerikään parhaimmassa vedossa ollut. Pitkä päivä kylmässä maneesissa verotti jo hyvästi sekä koiraa että hihnanpäätä. Itseä paleli ja tutisutti ja koira oli sitä mieltä, että onhan tämä jo nähty -> kotimatkalle kiitos. :) Mutta Tampere piti pintansa, jälleen. ;)