Täällä on allekirjoittanut ollut viikon kovassa kuumeessa ja kamalassa flunssassa, on käyty päivystykset ja ajanvarauslekurit läpi. Viimein loppuviikosta sain ab-kuurin, ja josko tää nyt alkaisi tästä taittumaan. Niinpä sitä ei sitten ole viimeisen viikon aikana treenitty eikä tehty yhtään mitään, kun ei ite kyennyt etes koiria ulkoiluttaan. Mutta niin sitä vaan sinnillä eilen ensimmäistä kertaa viikkoon kunnolla uskaltauduin ulos täältä neljän seinän sisältä, ja kyllä kannatti!

Pe 15.5.
Niin koitti se maaginen päivä, joka on yhden pikku hetken mielijohteesta välillä enemmän ja vähemmän kummitellut ajatuksissa... Idean-äiti-Anne, kun keksi meidät Unton kanssa ilmota Vaasan näyttelyyn ajellessamme BH-kokeeseen. Koe järjestettiin Raahessa ja tuomarina oli Juhani Petäjistö.
Sen lisäksi, että ohjaaja ite oli ollut viikon petipotilaana ja olo vieläkin hutera ja heikko, niin jottei tämä olisi liian helpoksi mennyt. Keksi Rinja aloittaa ensimmäisen juoksunsa viikko sitten. Niinpä U-miehen ajatukset harhailivat jossain ihan muualla välillä. Kotoa lähdettyämme fiilikset olivat kaikkea muuta kuin varmat, mutta eikait se auttanut... Kokeeseen oli ilmottauduttu ja sinnehän mentiin vaikka sinnillä.

Meidän vuoro koitti viidentenä. Siinä ennen omaa vuoroa ehti seurailla parit suoritukset, ja pikkusen alkoi jännitys kaikkoamaan. Mutta mitenkään rentoina ei omaan suoritukseen lähdetty.
Unto aloitti tottisosuuden (onneksi!) seuraamisella. No, ei se seuraaminen ollut lähelläkään sitä Unton normimeininkiä. Jäävät liikkeet onnistui erinomaisesti, tuomari kehui kuinka koira jäi ripeästi sekä istumaan että maahan. Luoksetulo oli vinoa. Paikallaolo onnistui ennakkoluuloista huolimatta ihan ok. Koira tosin oli jossain vaiheessa noussut istumaan. Jonkun aikaa istuttuaan ja seurattuaan koirakaverin suoritusta oli päättänyt kuitenkin lähtä vähän hiipimään mammaa vastaa, mutta pikkumatkan jälkeen oli päättänyt pistää siihen kohti maate. Koiran luo palatessani, ensimmäisenä iski tajuntaani vaan, että se makaa (jess jess) ja seuraavaksi tuli että wtf? Se on liikkunut.

Vähän on väljää seuraamista

Pikkusen on paalulta liikuttu...

No tottisosuuden suoritukset kuitenkin riittivät ja niin saatiin jatkolippu kaupunkiosuuteen.
Kaupunkiosuudessa ei oikeastaan mitään uutta, tai untomaisesta poikkeavaa. Mitä nyt kerran reilut pari viikkoa sitten oltiin mukamas kaupungilla käyty vähän pyörimässä ja harkkaamassa. Niinpä olin sitä mieltä, että jos tottisosuudesta selvitään niin kyllä me hyväksytysti tää koe suoritetaan. Ja niinhän siinä kävi, että hyväksytty BH tuli. Ja ihan rehellisesti sanottuna olen enemmän kuin iloinen. Me tehtiin se, vaikka alun alkaenkaan ei ollut kuin kolme viikkoa aikaa treeniä ilmoittautumisesta ja viimenen viikko meni itellä aivan sängynpohjalla ja Untoa kiusasi Rinja juoksullaan.
Viikossa me saatiin liikkeestä istuminen koiralle arvosanaan erinomainen. Paikallaolo on ollut Untolle toisinaan kans vaikeaa, kun ei malta niin ei malta. Hyvin siitäkin kuitenkin selvittiin.

Kaupungilla, rupattelutuokio ryhmässä

Kaupunkikävelyllä

Nätisti kulkee, pyöräiliäkin valmistautuu...

Yksinolo kytkettynä

Hummastin Mirkalle suuri kiitos kuvista.
Kokeeseen oli ilmoittautunut 7 koirakkoa, joista 6 sai hyväksytyn BH:n.

La 16.5.
Tämä päivä on sitten mennyt kentänlaidalla katsellessa hakukokeen tottisosuutta. Niin lämmintä ja aurinkoista oli, että eiköhän sitten saanut naamankin palamaan ekaa kertaa tälle kevättä.