Jokohan sitä nyt sais sen verta istahdettua ja motivaatiota riittämään tämänkin blogipahasen päivittämiseen ajantasalle. Se on tää kevät, kun tuppaa menoja ja kiireitä ihan riittämiin olla. Erään jos toisenkin kerran on tullut tuumittua, että ollappa vuorokaudessa enemmän tunteja, niin vois ehkä jotain ehtiä tekemäänkin.

Helatorstai 21.5. ryhmänäyttely Rovaniemi
Se oli taas aamu aikainen, kun Avekun keula kohti Roita käännettiin. Ensimmäinen pieni pysähdys tapahtui Kempeleessä, josta matkaseura kyytiin noukittiin.
Iin tietämillä, sitä taas heräsi miettimään, että onko tässä mitään järkeä (taas)? Väsytti aikaste paljon, ja vettä tuli ku esterin sieltä - ei eteensä paria metriä enempää nähnyt. Mutta niin sitä vaan matka siinä ajatuksia vaihdellen kuitenkin jatkui, ja perillä Rovaniemellä oltiin vähän jälkeen puoli yhdeksän. Rivakastihan se matka sitten kuitenkin taittui ja hyvissä ajoin määränpäähän saavuttiin, että ajoimme Nesteelle vessa- ja jaloittelutauolle ennen näyttelypaikalle menoa. Sää suosi ennakkovaroitteluistaan huolimatta, eli kehässä pyörähdettiin kuivassa ja ihan helle säässä!

Tuomarina oli Leni Finne. Cardeja ei ollut montaa ilmoittautunut, oisko ulkomuistin mukaan ollut 7.
Unto valiouroksissa ERI2 ja samalta kierrokselta sitten PU2. Meidän suoritukset olivatkin sitten siinä. Jäätiin vielä kuitenkin kehänlaidalle ja seurattiin bortsukehä ennen kotimatkalle lähtöä.

Paluumatkalla ensimmäinen etappi oli Keminmaa, josta saimme toisenkin matkaseuralaisen. Sitä odotellessamme ehittiin Unton kanssa kipaista ottamassa vähän tokottelujuttuja paikallisen Cittarin parkkiksella.

Kiitokset matkaseuralle - J&J - sekä kehänlaita seurasta ja mukavasta päivästä kiitokset 2*Johanna, Anne ja Riikka!

24.5. Rovaniemi
Kuluihan sitä pari päivää edellisestä keikasta Roihin, kun jälleen aamusta varhain suuntasimme takaisin pohjoiseen... Tällä kertaa tähtäimenä oli U-miehen ensimmäiset tokokokeet.
Tuomarina Olavi Pajala.

Itse suorituksissa ei kehuttavaa, muuta kuin tietty tää on pakko mainita - paikalla makaaminen (2min. joka on muuten piiitkä aika) 10!
Liike joka on ollut se epävarmin ja sen aikana myös jänikset hyppelivät kehän laitamilla (samoten kuin luoksetulon aikana minun takana), että enemmän kuin tyytyväinen saa olla! Varmat liikkeet olivatkin sitten ne epävarmimmat, hipheij ja hohhoijaa! Mutta, kun koira ei ole kone eikä robotti joka tekee liikkeet koneenomaisesti, vaan tekemisissä ollaan elävän olennon kanssa, ja koskaan et voi tietää mitä siellä sen päässä liikkuu. Mutta rehellisesti sanottuna olin kyllä pettynyt suorituksiin. Eniten ehkä pahalta tuntui se, että kun tietää koiran osaavan ne liikkeet ja nyt esitti, että "anteeksi kuinka?". Suoritustemme päätyttyä ja poistuessamme kehästä, sanoivat kaverit kehän reunalta, että sehän ontui. Jos tuon olisin liikesuoritusten aikana huomannut, niin olisin kyllä keskeyttänyt kokeen omalta osaltamme. Ei ontunut paljoa, ei niin että olisi ihan häiritsevästi näkynyt, mutta ontui. Positiiviseksi on nostettava kyllä tuo paikalla makaaminen ja luoksepäästävyys, jota ei oltu kertaakaan "treenattu". En tarkoita tuolla sitä, että koira oisi vihainen/aggressiivinen jonka vuoksi sitä oisi ehkä kannattanut vähän etes treeniä, vaan juurikin päin vastoin - sekö kun on niin mielissään ja innoissaan kun saa huomiota, rapsutuksia ja silityksiä osakseen ettei meinaa nahoissaan pysyä. Tällä kertaa kuitenkin pysyi, ja hoiti homman varsin tyynesti ja 10 siitäkin.
Kisakirja on kuitenkin korkattu, vaikkakin ilman tulosta.
Mutta on tässä sen verran monta vuotta aiottu ja aiottu, että johan tuo olikin aika vaikkakin sitten säälittävillä suorituksilla.
Suurimmat Kiitokset p*rseelle potkimisesta, tsemppaamisesta ja kannustukset lähtävät kyllä Annelle - Kiitti Ystis!
Paljon vaikutti koiraan varmasti myös, että kotona oli nuori narttu joka oli juoksussaan ja makeasti tärpeillään... Vähemmästäkin nuoren miehen pää pyörällä, ja ajatukset harhailee. Mutta eikait se oo kuin suunta sinne ylös päin, ja pari seuraavaa koettakin on jo tiedossa.